Tämän taivaan alla (Vain elämää kausi 14) - JANNA

Mä oon seilannu merten toisel puolel Mitä tulee vihaan, nähny miten toinen kuolee Mä oon nähny syövän, mä oon nähny sen elämää syövän Mä oon nähny miehen naista lyövän Oon istunu vieres hiljaa yrittänyt sietää kaiken sen tuskan Mä oon nähny, että elämä on hauras Pelkää en siedän sitä tiedän sen Mutta kun katson sua sä olet tyttö hiljainen Tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enään milloinkaan Se on mun päätös taivas vaiko tuonela, mitä jää jäljelle jos lähden näin nuorena Tuhka vai kaipaus, niinku Winehouse, sekin lähti nuorena Mua pelottaa ja haluun juosta karkuun Oon elossa, paha ulos täytyy parkuu Mun on vaikea hengittää, olla selvin päin Mä uskon hyvä voittaa Pelkää en siedän sitä tiedän sen Mutta kun katson sua, sä olet tyttö hiljainen Tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan Pelkää en siedän sitä tiedän sen Mutta kun katson sua, sä olet tyttö hiljainen Tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enään milloinkaan

Koneeseen kadonnutta Ei voi takaisin saada Kulutettu käytetty Ruokkimaan ympyrää Luotettu ehkä liikaa Siihen että aika korjaa Se minkä vuoksi nähtiin Niin kovin paljon vaivaa Että hajalle saatiin Se mikä kauniiksi tarkoitettiin Kipu kuolee huutamalla Alastomana lattialla Miten kauan sitä kestää Ei, sitä ei voi tietää Kehen sattuu ja kuinka paljon Siitä kysymys enää tässä kai on Kun on saavuttu siihen pisteeseen Ettei mikään ole varmaa Maailman pisimmät tunnit Niiden otteeseen jää kiinni Niitä kantaa loppuun asti Vaikka itse ei aina huomaa Millainen on se taivas Jota ei löydetty koskaan Olen kuullut paljon siitä Osan jopa omasta suustani Voi niin pitkälle jaksaa Kun itsellensä vakuuttaa Kipu kuolee huutamalla Alastomana lattialla Miten kauan sitä kestää Ei, sitä ei voi tietää Kehen sattuu ja kuinka paljon Siitä kysymys enää tässä kai on Kun on saavuttu siihen pisteeseen Ettei mikään ole varmaa Joku meistä on onneton Palanut mutta tunnoton Katuva mutta uskoton Enemmän kuin rauhaton Periaate on ehdoton Perustelu on aukoton Yhtälö ehkä mahdoton Miten niin muka armoton? Kipu kuolee huutamalla Alastomana lattialla Miten kauan sitä kestää Ei, sitä ei voi tietää Kehen sattuu ja kuinka paljon Siitä kysymys enää tässä kai on Kun on saavuttu siihen pisteeseen Ettei mikään ole varmaa

Yhtenä iltana lausuttais ei sanaakaan Yhtenä iltana ois lupa kosketta vaan Koskettaa toista ja toinen ois tuntematon Vierasta koskettaa loimutessa auringon Yhtenä iltana kuunnella tuulia vaan Yhtenä iltana ääniä lapsuudestaan Kuunnella tähtien sinfoniaa taivaalla Delfiinnialtaissa, laulua ilman ja maan Yhtenä iltana, paljon jos viiniä jois Yhtenä iltana, unohtaa pelkonsa vois Yhtenä iltana, kuoleman pyörteestä pois Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan Yhtenä iltana, maailma ois kohdallaan Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois Yhtenä iltana, ihmiset jäis tanssimaan Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan Yhtenä iltana, mentäisi ei nukkumaan Yhtenä iltana, paljon jos viiniä jois Yhtenä iltana, unohtaa pelkonsa vois Yhtenä iltana, kuoleman pyörteestä pois Yhtenä iltana, paljon jos viiniä jois Yhtenä iltana, unohtaa pelkonsa vois Yhtenä iltana, kuoleman pyörteestä pois Yhtenä iltana, ei olis historiaa Yhtenä iltana, alusta vois aloittaa Yhtenä iltana, väisteltäis ei Jumalaa Yhtenä iltana, ei paettais kuolemaa