Taas aurinko nousee, olet virtaa ja voimaa. Olit unessa luonain, sait mut rakastumaan. Saan siipiini tuulen, nojaan taas lujaan muuriin. Saan vettä mun juuriin, olen janoinen puu. Whou! Olet kosteaa multaa, olet valkoista kultaa. Olet taivaani maassa, minut ehjäksi teet. Ja jos aavoilla tuulee, olet purje mun laivaan. Olet enkeli taivaan, sua saan rakastaa. Taas aurinko nousee, olet virtaa ja voimaa. Sain maan ja sain taivaan, minut ehjäksi teet. Ja jos aavoilla tuulee, olet purje mun laivaan. Olet enkeli taivaan, sua saan rakastaa. Hei! Taas aurinko nousee, olet virtaa ja voimaa. Olit unessa luonain, sait mut rakastumaan. Ja kun aavoilla tuulee, olet purje mun laivaan. Olet enkeli taivaan, sua saan rakastaa. Taas aurinko nousee, olet virtaa ja voimaa. Sain maan ja sain taivaan, sua saan rakastaa.

Kasvanut olen sinuun samaa verta samaa lihaa Sydämeni aukaissut minä sinulle kokonaan Pahuus haudattu maahan Alle taivaan kirkkaan sinisen Ikuinen tuska loitonnut on kokonaan Minusta koulittu pois kaikki viha on Onnellisuus merkki uuden elämän Taakse jäänyt painajainen paha menneisyys Sinun kanssasi kauas kaukaisuuteen Käsivarsiltani sinut lasken Ikiuneen lohdulliseen Lasittuneen katseesi tunnen Mieleni maisemiin kasvojasi vasten Näen sisäisen rauhan syntyneen Elämän loppuneen Vastavirtaa kohti rauhan tyyssijaa Viereltäni poistunut pala sinua elämää Niin repi alas kaiken kauniin onnellisen Rakkaalleni laulain hyvästit jää

Jätetty syvälle maahan mitätön orpo sielu Monessa kaunassa keitetty, poltettu pohjaan Pimeyden portit aukeaa vailla saattajaa Maasta sinä olet syntynyt (maasta sinä olet syntynyt) Viekää pois Matkaan laskekaa Ilman saattajaa Viekää minut pois Viekää pois Matkaan laskekaa Ilman saattajaa Elämämme kiertokulku Veressä pelko, veressä viha Arkussa ivattu elämä Maljassa pilattu viini Pimeyden portit aukeaa Tulkoot noutamaan Päästäkää irti Ei saattajaa Pohjalle kuopan Ilman kunniaa Päästäkää minut irti Ilman saattajaa Ilman kunniaa Viekää pois (viekää pois) Kuihtuneet seppeleet Matkaan laskekaa (laskekaa) Pimeyden laaksoon saatetaan Miksi kaikki minut jättää Ilman saattajaa Maa olemattoman kehoni yllä Päästäkää irti Ei saattajaa Pohjalle kuopan Ilman kunniaa Päästäkää minut irti Ilman saattajaa Ilman kunniaa Ilman kunniaa

Olen niin voimaton kuin yksi heistä Jotka iäksi on tuomittu unholaan Selkä seinää vasten, kasvot kohti pimeää Sisältä ahdistaa Onneni hauras saatettu hautaan Tässä maailmassa ei rakkautta Ei elonmerkkejä Vaikka olen yksin silti askeleeni käy Eloton ihminen vailla halua elää Kuljen matkani loppuun asti Aina kuolemaan saakka Voisinko silloin myös kokea sen Elämän onnellisen? Olen niin eloton kuin kaikki heistä Jotka iäksi on tuomittu unholaan Selkä seinää vasten, kasvot vasten elämää Vieläkin ahdistaa Pelko pois Anna elämäsi kuljettaa Aina loppuun saakka Pelko pois Usko huomiseen Antaa sinulle suojan vasten pahuutta Pahuutta

Tyhjyyden äärellä tumman veden Ihollain kolea lokakuu Vastavirta kutsuen luokseen Sen sointiin voisin kuolla Kaiken kokenut kärsien Molemmat puolet nähnyt sen kauneuden Silti luovuttaa en voi Itselleni anteeksi antaa En koskaan Maalattu peilikuva Katsoen minua katkeruus Mitä ikinä päätän niin se on väärä tie Pohjalle vajoten peloissaan Yksinäisyys mukanaan Ei se tunne vaan todellisuus mikä tänne jää Peloton matkaaja vai kaikista heikoin Saanko luvan parempaan elämään Peilikuvako sen kertoo Särkyneet reunukset ikivanhan kehyksen Niin kauas Kuulen huudot, kun ne lyö läpi yön Vieden voimat kaiken mukanaan En rakkauttani löytää voi Kahlittuna vankina oman maan Revitty maa se juuristaan loppuun palaa Peilissä kasvot riutuneet kurjuutta maalaa On tuhlattu vesi On kuivunut maa mikä ei kanna Kasvattaa vain eloa pahaa Niin kaikuu läpi yön pisarat sateen Kaiken kuulen sen Mikä on luonut minulle kauneuden Tähtivyön, taivaan kirkkaan Kylmyyttä julmaa en luoksein kaipaa Poljen allain riutunutta elämää En saanut mitään, enkä ketään Tuhlattu vesi, poltettu maa Elämältä ei mitään Ei yhtään mitään mitä antaa

Kuoleman mailla kulkee ihminen Ei ketään varten, vaan toinen toistaan peläten Sirpaleet pienen ihmisen elämän Ken sadon korjaa, huuhtoen kaiken mukanaan Kaikki kaunis kuolee Kuolee niin kuin minäkin Jättäen jälkeensä tyhjyyteen Kaikki kaunis kuolee Kuolee niin kuin sinäkin Pieni ihminen turha ja mitätön Kuulen kuinka huutaa Pimeys mailta pelkojen Lähellään yksinäisyys Sanat eivät riitä kertomaan Haluun täältä pois takaisin sun luo Silmäni suljen Tunnen kaiken sen kauneuden Jota en tiennyt olevan olemassakaan Silmäni avaan uudelleen Näen enemmän kuin pelkän kauneuden Elämäni totuuden Sen kaiken, kaiken tunnen ja nään Kivun, tuskan ja ikävän Sen kaiken, kaiken kauniina nään Elonhetkinä elämän