Toinen vuosi - emma & matilda

Aikaan iltaruskon kultaisen Enteet sen havaita jo voi Nurkkaan huoneen hiljaisen Tuuli tuoksun kirjahyllyn toi Ken sisään kulkee Voi kuulla jo äänen sen Ken silmänsä sulkee Tuntee havinan sulkien Ankeus saattueen synkän Sydämet jo valtaa Mut johtajansa vanha, viisas Kenties odottaa jo matkaa Ja kun yöllä kellot seisahtaa Saapuu vieras surupuvussaan Se luokse hiljaa liihottaa Katsoo silmiin ja päätä kallistaa Vielä viimeiseen valssiin Se morsiamen tanssittaa Ja sylissä äidin Uneen ikuiseen tuudittaa Pian siipensä hahmo Tuo suoraksi oikoo Ja äänettä, aivan Lentää aamunkoittoon Kynsissä naakan roikkuen Voi nähdä menneen, tulevaisuuden Kynsissä naakan roikkuen Löytää kiinalaisen viisauden Kynsissä naakan roikkuen Voi viimein ymmärtää Miten hetkessä voi kaiken menettää Keskipäivän aikaan on Lauma hylännyt korulauseet pois Kuinka rintaan jätti hän kolon Mitä tekis, jos vielä kerran vois Joskus naakan sulka Ohi kaduilla pyörähtää Monet pölyinen luuranko Kolinallaan säikäyttää Vaan ken vaalinut on soihtua Entisten kantajien Sulan hattuunsa kerää Ja muistaa hymyillen Kynsissä naakan roikkuen Voi nähdä menneen, tulevaisuuden Kynsissä naakan roikkuen Löytää kiinalaisen viisauden Kynsissä naakan roikkuen Voi viimein ymmärtää Miten hetkessä voi kaiken menettää Valuu vuolaana päivät Hattu tuo naulaan jää Ja kirjahyllyn tuoksu Jälleen seuralaiset yllättää Pullo kyyneleitä Vai muistojen viini Musta ruumispussi Vai kiitoksen satiini Myöhäistä on enää Menneitä korjauttaa Näytös on ohi Lento alkaa

Ahneuden siemen kylvetty on Se vahvasti itää syvälle juurtuen Täyttäen tyhjyyttä riitä ei mikään Kauemmas itsestä, pois aidosta Itseään vastaan kääntyy nuo pelokkaat Aikaa joutuvaa vastaan tulevaa Unessa kulkeva muiden ohjaama Vertailevan tajunnan vankilassa Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Varjo, joka elää valosta, herää taas uudelleen Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Laskeutukoon yö ylle aistien hurmoksen Päättyvi päiväsi, kuluneet ovat tuntisi Elon päivät halussa eletyt Yli tarpeen keräten Kohtuuden unohtaen Kaikesta viimein luopuen Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Eksyneiden laumoissa kierrät vain itseä kauemmas ydintä Muiden kautta eläen keskipisteessä Kehää kulkien toistaa itseään Ahneus, pelko ja kateus läsnä Ei muita jumalia alla tämän auringon Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Väärällä vaa'alla punnittu hukattu häväisty elämä