Kansa on venannu tätä Koko skene on venannu tätä Masa, mennään Yeah, grah Täst tulee viel hautajaiset Gätti mun kädes, paa laulamaan se Viedää nää räkikset saunan taakse Pistetään arkkuun ja naulataan se Ota siel rauhas maaten Kirkossa pastori laulaa aamen Sun sielu lentelee kauas kaikest Vittu näist tulee viel hautajaiset Täst tulee viel hautajaiset Pistetää maahan tää lauma rakkei Juoksemaa nii et ne haukkoo happee Huuda ei kukaa tuu auttamaa teit Nää räkikset jauhaa valheit Kunnes sun jutuilta kaula katkee Siin vaihees ei paljon naurata Ei vittu näist tulee viel hautajaiset Uuh, miks sä painelet mun nappei? Netissä levität must vittu valheit Ehk pitäis keksiä uusia aiheit Pistä sun suu (shh) Koitat pakottaa laskeutuu tasolles Varo et mitä sä tahot tai tarjoilen paskoille sanoilles totuuden annoksen Oliks viel muut? (oliks jotai?) Räkikset pihamaal nysvää mun puskis Kyttää ja kyylää, mä pystytän muurin Ja kun mä sut catchaan nii kyl mä sut nussin Joten nyt tuu (tuu tuu äijä) Ai sä haluut ampuu mun ikkunaan? Mulkin on jotai mun hallus kun liikutaa Nää mun kaks handuu, ne saa sut kyl tippumaa Vittu se o- Kelasiks et mä en ois sotinu ennen Et meitsi olis sun pelle? Mä oon vitun kilipää Pistän nää skidit täält kipittää poliisin todistukselle Kuristan sut takas kuriin taas Vittuu sä tuut uhitteleen? Sun mutkillas pieksen sua kunnes ei mutsiskaa tunnista Sen jälkee tuun kummittelee sun unissas Täst tulee viel hautajaiset Gätti mun kädes, paa laulamaan se Viedää nää räkikset saunan taakse Pistetään arkkuun ja naulataan se Ota siel rauhas maaten Kirkossa pastori laulaa aamen Sun sielu lentelee kauas kaikest Vittu näist tulee viel hautajaiset Vittu täst tulee viel likast Tää ei oo käsirysyy, tää on stickup Mul on jäljellä viimene lipas Pistän sen laulaa ku sun likan Ja kun minä ammun, nii minä osun En ennen digannu stickillä hosuu Nyt haluun hittei, isoja hittei Eikä tää tulitus ikinä lopu Mä haluan laulaa sulle viimesen laulun ennen ku meet hautaan Mä halusin rauhaa, mut sä halusit sotaa, älä kanna kaunaa Mitä vittuu ne jauhaa? Selän takana nauraa Muttei kauaa kun pistän veitsen niiden kaulaa (oh yeah) Täst ei tullu siistii, mut mä varotin heti ku hyppäsin feattiin Täst voi tulla diippii, ja kun mä sanon diippii tarkotan diippii Hyppää mun tiimiin jos haluut uran etkä vuoden kestävää piikkii Manen ja Masan on välillä annettava näille rotille heattii (pu-pu-pum) Täst tulee viel hautajaiset Gätti mun kädes, paa laulamaan se Viedää nää räkikset saunan taakse Pistetään arkkuun ja naulataan se Ota siel rauhas maaten Kirkossa pastori laulaa aamen Sun sielu lentelee kauas kaikest Vittu näist tulee viel hautajaiset Täst tulee viel hautajaiset Pistetää maahan tää lauma rakkei (pu-pu-pu-pum) Juoksemaa nii et ne haukkoo happee Huuda ei kukaa tuu auttamaa teit Nää räkikset jauhaa valheit Kunnes sun jutuilta kaula katkee Siin vaihees ei paljon naurata Ei vittu näist tulee viel hautajaiset

Kasvanut olen sinuun samaa verta samaa lihaa Sydämeni aukaissut minä sinulle kokonaan Pahuus haudattu maahan Alle taivaan kirkkaan sinisen Ikuinen tuska loitonnut on kokonaan Minusta koulittu pois kaikki viha on Onnellisuus merkki uuden elämän Taakse jäänyt painajainen paha menneisyys Sinun kanssasi kauas kaukaisuuteen Käsivarsiltani sinut lasken Ikiuneen lohdulliseen Lasittuneen katseesi tunnen Mieleni maisemiin kasvojasi vasten Näen sisäisen rauhan syntyneen Elämän loppuneen Vastavirtaa kohti rauhan tyyssijaa Viereltäni poistunut pala sinua elämää Niin repi alas kaiken kauniin onnellisen Rakkaalleni laulain hyvästit jää

Olen niin voimaton kuin yksi heistä Jotka iäksi on tuomittu unholaan Selkä seinää vasten, kasvot kohti pimeää Sisältä ahdistaa Onneni hauras saatettu hautaan Tässä maailmassa ei rakkautta Ei elonmerkkejä Vaikka olen yksin silti askeleeni käy Eloton ihminen vailla halua elää Kuljen matkani loppuun asti Aina kuolemaan saakka Voisinko silloin myös kokea sen Elämän onnellisen? Olen niin eloton kuin kaikki heistä Jotka iäksi on tuomittu unholaan Selkä seinää vasten, kasvot vasten elämää Vieläkin ahdistaa Pelko pois Anna elämäsi kuljettaa Aina loppuun saakka Pelko pois Usko huomiseen Antaa sinulle suojan vasten pahuutta Pahuutta

Tyhjyyden äärellä tumman veden Ihollain kolea lokakuu Vastavirta kutsuen luokseen Sen sointiin voisin kuolla Kaiken kokenut kärsien Molemmat puolet nähnyt sen kauneuden Silti luovuttaa en voi Itselleni anteeksi antaa En koskaan Maalattu peilikuva Katsoen minua katkeruus Mitä ikinä päätän niin se on väärä tie Pohjalle vajoten peloissaan Yksinäisyys mukanaan Ei se tunne vaan todellisuus mikä tänne jää Peloton matkaaja vai kaikista heikoin Saanko luvan parempaan elämään Peilikuvako sen kertoo Särkyneet reunukset ikivanhan kehyksen Niin kauas Kuulen huudot, kun ne lyö läpi yön Vieden voimat kaiken mukanaan En rakkauttani löytää voi Kahlittuna vankina oman maan Revitty maa se juuristaan loppuun palaa Peilissä kasvot riutuneet kurjuutta maalaa On tuhlattu vesi On kuivunut maa mikä ei kanna Kasvattaa vain eloa pahaa Niin kaikuu läpi yön pisarat sateen Kaiken kuulen sen Mikä on luonut minulle kauneuden Tähtivyön, taivaan kirkkaan Kylmyyttä julmaa en luoksein kaipaa Poljen allain riutunutta elämää En saanut mitään, enkä ketään Tuhlattu vesi, poltettu maa Elämältä ei mitään Ei yhtään mitään mitä antaa

Ahneuden siemen kylvetty on Se vahvasti itää syvälle juurtuen Täyttäen tyhjyyttä riitä ei mikään Kauemmas itsestä, pois aidosta Itseään vastaan kääntyy nuo pelokkaat Aikaa joutuvaa vastaan tulevaa Unessa kulkeva muiden ohjaama Vertailevan tajunnan vankilassa Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Varjo, joka elää valosta, herää taas uudelleen Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Laskeutukoon yö ylle aistien hurmoksen Päättyvi päiväsi, kuluneet ovat tuntisi Elon päivät halussa eletyt Yli tarpeen keräten Kohtuuden unohtaen Kaikesta viimein luopuen Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Eksyneiden laumoissa kierrät vain itseä kauemmas ydintä Muiden kautta eläen keskipisteessä Kehää kulkien toistaa itseään Ahneus, pelko ja kateus läsnä Ei muita jumalia alla tämän auringon Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Väärällä vaa'alla punnittu hukattu häväisty elämä

Kuoleman mailla kulkee ihminen Ei ketään varten, vaan toinen toistaan peläten Sirpaleet pienen ihmisen elämän Ken sadon korjaa, huuhtoen kaiken mukanaan Kaikki kaunis kuolee Kuolee niin kuin minäkin Jättäen jälkeensä tyhjyyteen Kaikki kaunis kuolee Kuolee niin kuin sinäkin Pieni ihminen turha ja mitätön Kuulen kuinka huutaa Pimeys mailta pelkojen Lähellään yksinäisyys Sanat eivät riitä kertomaan Haluun täältä pois takaisin sun luo Silmäni suljen Tunnen kaiken sen kauneuden Jota en tiennyt olevan olemassakaan Silmäni avaan uudelleen Näen enemmän kuin pelkän kauneuden Elämäni totuuden Sen kaiken, kaiken tunnen ja nään Kivun, tuskan ja ikävän Sen kaiken, kaiken kauniina nään Elonhetkinä elämän