Alkukesän aamuöiden Väreilevä helle kaupungin Sankareiden töitä Lähteä ja tulla takaisin Tehdä lauluja ja soittaa Laiturilla laivaa odottaa Ajatella hyvä voittaa Tai sängyn päädyn hellää narinaa Mutten mitään, en ketään Alla ikivanhan auringon En mitään, en ketään Enemmän kuin sua Lueskella vällyn alla Kun sade rummuttelee ikkunaan Irrallaan maailmalla Joka kadun kulmaa pitää kotinaan Mutten mitään, en ketään Alla ikivanhan auringon En mitään, en ketään Enemmän kuin sua Aikaa joka hiipii Sua kuljettaa pois jalanjälkineen Tartun hetkiin muistoihini kii Kuin tuuli repaleiseen purjeeseen En mitään, en ketään Alla ikivanhan auringon En mitään, en ketään Enemmän kuin sua En mitään, en ketään Alla ikivanhan auringon En mitään, en ketään Enemmän kuin sua...

Tyhjyyden äärellä tumman veden Ihollain kolea lokakuu Vastavirta kutsuen luokseen Sen sointiin voisin kuolla Kaiken kokenut kärsien Molemmat puolet nähnyt sen kauneuden Silti luovuttaa en voi Itselleni anteeksi antaa En koskaan Maalattu peilikuva Katsoen minua katkeruus Mitä ikinä päätän niin se on väärä tie Pohjalle vajoten peloissaan Yksinäisyys mukanaan Ei se tunne vaan todellisuus mikä tänne jää Peloton matkaaja vai kaikista heikoin Saanko luvan parempaan elämään Peilikuvako sen kertoo Särkyneet reunukset ikivanhan kehyksen Niin kauas Kuulen huudot, kun ne lyö läpi yön Vieden voimat kaiken mukanaan En rakkauttani löytää voi Kahlittuna vankina oman maan Revitty maa se juuristaan loppuun palaa Peilissä kasvot riutuneet kurjuutta maalaa On tuhlattu vesi On kuivunut maa mikä ei kanna Kasvattaa vain eloa pahaa Niin kaikuu läpi yön pisarat sateen Kaiken kuulen sen Mikä on luonut minulle kauneuden Tähtivyön, taivaan kirkkaan Kylmyyttä julmaa en luoksein kaipaa Poljen allain riutunutta elämää En saanut mitään, enkä ketään Tuhlattu vesi, poltettu maa Elämältä ei mitään Ei yhtään mitään mitä antaa

Kasvanut olen sinuun samaa verta samaa lihaa Sydämeni aukaissut minä sinulle kokonaan Pahuus haudattu maahan Alle taivaan kirkkaan sinisen Ikuinen tuska loitonnut on kokonaan Minusta koulittu pois kaikki viha on Onnellisuus merkki uuden elämän Taakse jäänyt painajainen paha menneisyys Sinun kanssasi kauas kaukaisuuteen Käsivarsiltani sinut lasken Ikiuneen lohdulliseen Lasittuneen katseesi tunnen Mieleni maisemiin kasvojasi vasten Näen sisäisen rauhan syntyneen Elämän loppuneen Vastavirtaa kohti rauhan tyyssijaa Viereltäni poistunut pala sinua elämää Niin repi alas kaiken kauniin onnellisen Rakkaalleni laulain hyvästit jää

Jätetty syvälle maahan mitätön orpo sielu Monessa kaunassa keitetty, poltettu pohjaan Pimeyden portit aukeaa vailla saattajaa Maasta sinä olet syntynyt (maasta sinä olet syntynyt) Viekää pois Matkaan laskekaa Ilman saattajaa Viekää minut pois Viekää pois Matkaan laskekaa Ilman saattajaa Elämämme kiertokulku Veressä pelko, veressä viha Arkussa ivattu elämä Maljassa pilattu viini Pimeyden portit aukeaa Tulkoot noutamaan Päästäkää irti Ei saattajaa Pohjalle kuopan Ilman kunniaa Päästäkää minut irti Ilman saattajaa Ilman kunniaa Viekää pois (viekää pois) Kuihtuneet seppeleet Matkaan laskekaa (laskekaa) Pimeyden laaksoon saatetaan Miksi kaikki minut jättää Ilman saattajaa Maa olemattoman kehoni yllä Päästäkää irti Ei saattajaa Pohjalle kuopan Ilman kunniaa Päästäkää minut irti Ilman saattajaa Ilman kunniaa Ilman kunniaa

Olen niin voimaton kuin yksi heistä Jotka iäksi on tuomittu unholaan Selkä seinää vasten, kasvot kohti pimeää Sisältä ahdistaa Onneni hauras saatettu hautaan Tässä maailmassa ei rakkautta Ei elonmerkkejä Vaikka olen yksin silti askeleeni käy Eloton ihminen vailla halua elää Kuljen matkani loppuun asti Aina kuolemaan saakka Voisinko silloin myös kokea sen Elämän onnellisen? Olen niin eloton kuin kaikki heistä Jotka iäksi on tuomittu unholaan Selkä seinää vasten, kasvot vasten elämää Vieläkin ahdistaa Pelko pois Anna elämäsi kuljettaa Aina loppuun saakka Pelko pois Usko huomiseen Antaa sinulle suojan vasten pahuutta Pahuutta

Ahneuden siemen kylvetty on Se vahvasti itää syvälle juurtuen Täyttäen tyhjyyttä riitä ei mikään Kauemmas itsestä, pois aidosta Itseään vastaan kääntyy nuo pelokkaat Aikaa joutuvaa vastaan tulevaa Unessa kulkeva muiden ohjaama Vertailevan tajunnan vankilassa Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Varjo, joka elää valosta, herää taas uudelleen Menkööt valkeus Tulkoon pimeys Laskeutukoon yö ylle aistien hurmoksen Päättyvi päiväsi, kuluneet ovat tuntisi Elon päivät halussa eletyt Yli tarpeen keräten Kohtuuden unohtaen Kaikesta viimein luopuen Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Eksyneiden laumoissa kierrät vain itseä kauemmas ydintä Muiden kautta eläen keskipisteessä Kehää kulkien toistaa itseään Ahneus, pelko ja kateus läsnä Ei muita jumalia alla tämän auringon Syttyköön toinen aurinko Sokeina parkoina persoonan vankina Syttyköön toinen aurinko Väärällä vaa'alla punnittu hukattu häväisty elämä