Pakko relaa ennen kun mä delaan - Gasellit

Ennen vanhaan oli vähän outoa Silloin presidentti pelas lentopalloa Telkkarissa vain kaksi kanavaa Ei mäkihypyn aikaan tullut lastenohjelmaa Kolikossa kiva kuva laivasta Sillä sai koko viikonlopuks karkkia Kaseteilta musiikkia kuunneltiin Hyvät laulut radiosta talteen otettiin Ennen vanhaan oli kummallista Niistä asioista voidaan tehdä lista: Sitkeet merkkarit, nappiverkkarit Vyölaukut ja neon-värit, voileipäkakkuja juhlissa Ennen kaikki Lego-ukot hymyili Oli merirosvo, palomies tai poliisi Pokemoneja ei voinut kerätä Vain sarjakuvalehtiä tai postimerkkejä Kun ennen vanhaan vastattiin puhelimeen Ei etukäteen voinut tietää kuka soittelee Nettiä ei ollut olemassakaan Tietokirjoista täytyi asiat tarkistaa Ennen vanhaan oli kummallista Ei siihen ole vastaansanomista Patakakkonen, Kokki Kolmonen Puolukkaa ruisleivän päälle, jälkiruoaks marenkijoutsen 1990-luvulla Silloin ennen muinoin aikaan ennen sähköpostia Aikakoneella jos voisi joskus sinne matkustaa Monen leuka putoaisi kyllä varmaan lattiaan Ennen vanhaan kaikki tämän päivän aikuiset Vielä innoissansa leikkivät niin kuin lapset

Kun mä rupesin ryyppäämään, Niin lestissä luki että alko, Minä lopetin tykkänään Kun pullossa luki että lakkaa. On sitä pikkusen maisteltu, Eikä vain korkkia haisteltu Kyttien kanssa on taisteltu, Tällä luonnolla hurjalla. Kärsitty kankkusen vaivasta Lääkettä saatu on laivasta Silloin on kiitetty taivasta äänellä kurjalla. Mutta elän yhä vieläkin Ihmeeksi niin monen vanhan kaverin, Minä elän vaikka dokasin Niin että lähes kaiken mokasin. Kun mä rupesin ryyppäämään, Niin lestissä luki että alko, Minä lopetin tykkänään Kun pullossa luki että lakkaa. Nauhoja ollut ei kengissä, Yksin mä omassa jengissä Vaelsin puoliksi hengissä Kylmillä rannoilla, Suonissa pakkasen tukkoja, Sormeilin mökkien lukkoja, Pieniä vihreitä ukkoja Jono kulki mun kannoilla. Mutta elän yhä vieläkin, Ihmeeksi myös tutun passipoliisin. Minä elän tulin takaisin On kokemusta jonka jakaisin. Kun mä rupesin ryyppäämään, Niin lestissä luki että alko, Minä lopetin tykkänään Kun pullossa luki että lakkaa. Touhusin monessa mutkassa, Kemin ja Keravan putkassa, Kelattu juomarin tutkassa, Monta on vaihetta. On hyvä tässä näin mun olla, Vaikea löytää vain kunnolla, Puhtaalla omalla tunnolla Mitään ylpeyden aihetta. Mutta elän, vähän vieläkin, Ihmeeksi myös psykiatri Linqvistin, Minä elän, kaiken läpäisin, Ja anteeks jos niin tieteen häpäisin.