Saimaan saaressa pikkuinen torppa, Istuu portailla Nestori Miikkulainen. Huuliharppuaan soittaa, ja norppa Nousee pinnalle pärskähtäen. Aallon alla se suunnisti soittajan luo, Sille tuttua tutumpi on sävel tuo. Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää, Hyvin hylje sen ymmärtää. Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä, Maailma houkutti pois morsion. Vanhojapoikia viiksekkäitä Mies sekä hylje kumpikin on. Saimaan saaressa pikkuinen torppa, Sinne elämän toveri tahtonut ei. Yksin Nestori jäi kuten norppa, Myös sen kumppanin kohtalo vei. Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan, Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan. Huuliharppua soittelee Miikkulainen, Yksi ymmärtää kaipuun sen. Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä, Maailma houkutti pois morsion. Vanhojapoikia viiksekkäitä Mies sekä hylje kumpikin on. Saimaan saaressa pikkuinen torppa, Istuu portailla Nestori Miikkulainen. Lepokivellään iäkäs norppa Katsoo ystävää ymmärtäen. Suuri Saimaa mut naista sen rannoilta vaan Ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan. Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen Olla sukunsa viimeinen. Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä, Maailma houkutti pois morsion. Vanhojapoikia viiksekkäitä Mies sekä hylje kumpikin on.

Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt. Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt. Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä, Mut' minä nautin kesästä. Käyn ahon laitaa, Minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen. Vain suvituulen Minä kutsun kuulen. Se ottaa mukaan mun uudelleen. Viranomaiset saa mua turhaan etsiä. Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä. Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista Sen Raatikaisen tuutista. Käyn ahon laitaa, Minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen. Vain suvituulen Minä kutsun kuulen. Se ottaa mukaan mun uudelleen. Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua, Siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua. Kahila ei laula, eikä Höyry selosta. Mä nautin hiljaiselosta. Käyn ahon laitaa, Minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen. Vain suvituulen Minä kutsun kuulen. Se ottaa mukaan mun uudelleen. Elämä tää on vain sattumalta saatua Mutta stressin uhrina ois synti kaatua Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä Mä kiiltonahkakengissä Käyn ahon laitaa, Minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen. Vain suvituulen Minä kutsun kuulen. Se ottaa mukaan mun uudelleen. Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä Missä ilmesty ei joutavia lehtiä. Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia. Jo näkyy hiirenkorvia. Käyn ahon laitaa, Minä ilman paitaa. Ei estä kukaan kun matkaa teen.

Yleisessä saunassa, miesten puolella Oskarin kokoisena yleisien miesten tarinat kuuntelin huolella. Yleisessä saunassa olin opissa, Enso-Guzeitin aamuvuoro istui samassa kuumassa kopissa. Näistä asioista maisista Puhuivat he kaikenlaisista. Yleisesti ottaen kuitenkin puhuivat he naisista. Ja he puhelivat naisista, Uniensa kuvajaisista. Niistä saavuttamattomista naisista Satumaisista. Yleisessä saunassa, miesten puolella Tietoa sai se joka yleisien miesten juttua seurasi huolella. Yleisessä saunassa, opin tavoille, Hiilisataman porukka kun istui viereeni puhtaille lavoille. Näistä asioista maisista Puhuivat he kaikenlaisista. Yleisesti ottaen kuitenkin puhuivat he naisista. Ja he puhelivat naisista, Uniensa kuvajaisista. Niistä saavuttamattomista naisista Satumaisista. Yleisessä saunassa, miesten puolella Kaikki ne karheat ja koruttoman herkät tunteilut talletin huolella. Yleisessä saunassa ehdin kylpeä. Siitä seurasta elämäni loppuun asti mä saan olla ylpeä. Näistä asioista maisista Puhuivat he kaikenlaisista. Yleisesti ottaen kuitenkin puhuivat he naisista. Mutta aina silti naisista, Puhuivat kuin keijukaisista Herrasmiehinä puhuivat he naisista Ja höyry nousi hahmoista niin kumaraisista.