Tonttu - Jamppa Kääriäinen

Pakkasyö on ja leiskuen Pohja loimuja viskoo Kansaa kartanon hiljaisen Yösydän untaan kiskoo Ääneti kuu käy kulkuaan Puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta Tonttu ei vaan saa unta Ladosta tulee, hankeen jää Harmaana uksen suuhun Vanhaan tapaansa tirkistää Kohti taivasta kuuhun Katsoo metsään min' hongat on Tuulen suojana kartanon Miettivi suuntaan sataan Ainaista ongelmataan Vaiti metsä on alla jään Kaikki elävä makaa Koski kuohuvi yksinään Humuten metsän takaa Tonttu puoliksi unissaan Ajan virtaa on kuulevinaan Tuumii minne se vienee Missä se lähde lienee Pakkasyö on ja leiskuen Pohja loimuja viskoo Kansaa kartanon hiljaisen Aamuhun unta kiskoo Ääneti kuu käy laskemaan Puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta Tonttu ei vaan saa unta

Hän uamukahvin vuoteeseen on tuonna rakkaallen Valo taittuu, ikkunasta, onnen hetkeen jokkaiseen Suap peiton alla, koko päevän tehhä taekojaan Ja tuntee, kun lumi peittää muaan Hän risti käet, kiänsi katseen hilijoo ylöspäin Ja kiitti miten onkaan suaanna rakkaotta näen Aena toevo kyllä paljon mutta saiki enemmän Vuaan ei yhtä tiennä hän Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Ei koskaan kysy suapuessaan luppoo katkeruus Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikkuisuus Kun lapsi pitkän päevän jäläkeen sylliin nukahtaa Tai pyytää kottiin palloomaan Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Niin uamu astu ikkunasta sissää huoneeseen Hän valavottuaan taetto vielä viestin kirjeeseen Pihamualla katon, miten kaonis voekaan olla muaa Vaekkei oo jumaloo Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois