Pap pa dap pa dap pap paa... Taisi olla juuri teidän tyttärenne Jonka Kapteeni tuo äsken mukanansa vei Hänen käyntinsä on vanhemmille enne Että tytär pikkulapsi enää ole ei Vaan astuu lapsen kengistään Hän nyt nuoruuteensa Joka puhkee nupustansa Kukkaan herkimpää Pap pa dap pa dap pap paa... Ette varmaan edes oikein tajunneetkaan, Että vuodet lapsessanne paljon tehneet on Enää tarttua ei voikkaan lettinauhaan Hän ei ole enää pikkutyttö vallaton Vaan lähti mukaan Kapteenin Joka häntä ohjaa uuteen aikaan Kun hän kulkee epävarmoin askelin Pap pa dap pa dap pap paa... Hän nousi alukseen ja huomanneet te ette Kun hän jätti tutun huoneen Miksi vaikenette? Niin tyhjää nyt kai on, kun veikin aika voiton Traala laala laa... On kai vaikeaa Joskus ymmärtää Vanhempien maailmaa Turhan tärkeää Koska nuoruus kaipaa Uutta elämää Se on sillanpää Joka yhdistää Kuilun ikuisen Sukupolvien Pap pa dap pa dap pap paa...

Lapissa kaikki kukkii nopeasti Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin Tuon usein tuntenut oon raskahasti Kun katson kansan tämän vaiheisiin Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta Ja suuri surkastua alhaiseen Miks meillä niin on monta mielipuolta Miks vähän käyttäjiä kanteleen Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu Tai kesken toimiansa katkeaa Muualla tulta säihkyy harmaahapset Vanhoissa hehkuu hengen aurinko Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset Ja nuori mies on hautaan valmis jo Ja minä itse, miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden Miks seuraa käskyä en veren vietin Vaan kansain kohtaloita huokailen On vastaus vain yksi Lapin suvi Sit' aatellessa mieli apeutuu On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu Mut pitkä vain on talven valta Hetken tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken Ja jättävät jo jäisen Lapin maan Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän Te suuret aatteet, teitä tervehdän Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän Jos muutattekin maihin etelän Oi oppi ottakaatte joutsenista Ne lähtee syksyin, palaa keväisin On meidän rannoillamme rauhallista Ja turvaisa on rinne tunturin Havisten halki ilman lentäkäätte Tekoja luokaa, maita valaiskaa Mut talven poistuneen kun täältä näätte Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa

On aivan hiljaista, ei missään ovi käy. On sudenhetki tuttu tumma keskiöinen. Ei varjot liiku nyt, ei pilkahdusta näy. Ajatus kiertää niin etsien. On sulla puhenvuorosuuri hiljaisuus. Mä vielä vastausta odotan ja toivon. Pitääkö salaisuudet vielä päivän uus. Ajatus kiertää, yö musta on. Kuuleko yö, kuuleeko taivas, tähtivyö Miten sen vanhan laulun tahtiin sydän lyö? Sen vanhan laulun elämästä huolineen Ja murheineen todeksi teen. Kuuleko yö, kuuleko taivas, tähtivyö? On vielä toiveilla ja unelmilla työ. Kun varjon valonsäde ensimmäinen leikkaa On uusi aamu. On kohta ohi tuima tummuus yöllinen. On tullut tilaa taas, on tullut välimatkaa. Jäi soimaan pohjasävel toivon arkaillen. Ajatus kiertää - sut tavoittaa. Kuuleko yö, kuuleeko taivas, tähtivyö Miten sen vanhan laulun tahtiin sydän lyö? Sen vanhan laulun elämästä huolineen Ja murheineen todeksi teen. Kuuleko yö, kuuleko taivas, tähtivyö? On vielä toiveilla ja unelmilla työ. Kun varjon valonsäde ensimmäinen leikkaa On uusi aamu. Vain ohut savujuova yöstä jälkeen jää. Se kihartuu ja sitten notkeasti haihtuu. Vain nämä kädet, tämä sydän, tämä pää Sinua kiertää - saa jäädä muut. Kuuleko yö, kuuleko taivas, tähtivyö Kun uusi aamu jossain oven kiinni lyö Ja kohti valoa ja kohti uutta päivää Ajatus vie? Odotan niin! ...(x3)