Silmät - Gettomasa

Ystävät mua kuunnelkaa Ja mukanakin laulaa saa Kun kerron teille pienen tarinan Tää on laulu Laura Häkkisen Ja silmien niin sinisten Oli juhannus ja siitä aloitan Mä ikkunasta hänet näin Kun keikkabussiin hetkeks jäin Tää juttu sattui Järvilavalla Hän seisoi ihan yksinään Laiturilla mietteissään Mikä juhla se on sillä tavalla Mä menin päähän laiturin Ja hyvät jussit toivotin Hän kasvonsa käänsi minuun päin Silloin näin mä kirkkauden Jota olevankaan tiennyt en Ja kouristuksen tunsin syömmessäin Hän oli kaunis kaunis niin Mun silmät peittyy kyyneliin Aina kun mä häntä aattelen Niin sinisinä järven veet Ei ole koskaan loistaneet Kun loisti silmät Laura Häkkisen Ei minua hän tuntenut Eikä oikein uskonut Kun sanoin että soitan bändissä Mä sanoin "Soitan kumminkin Beibi menen sekaisin" Hän sanoi "Taidat olla kännissä" En ollut enää ollenkaan Olin tokkurassa muuten vaan Mulle riitti loiste silmien "Nähdään päässä laiturin Keikan jälkeen" ehdotin "Nähdään vaan" hän sanoi hymyillen Hän oli kaunis kaunis niin Mun silmät peittyy kyyneliin Aina kun mä häntä aattelen Niin sinisinä järven veet Ei ole koskaan loistaneet Kun loisti silmät Laura Häkkisen Keikka alkoi yks ja kaks Eikä tullut paljon kummemmaks Onneks se loppui lyhyeen Sinisilmääni mietin vain Mä katseellani häntä hain Pian tahdoin hänet nähdä uudelleen Mä jengin läpi kiirehdin Takas päähän laiturin Ja odottelin sydän pamppaillen Siihen tuli jotain porukkaa Nimmareita jaagaamaan Mut ei koskaan Laura Häkkinen Mä olin epätoivoinen Mä etsin alta koivujen Mä pyörin eessä nakkikojujen Mä siinä melkein turpaan sain Kun tyttöäni turhaan hain Ja varkain valkes aamu kesäinen Hän oli kaunis kaunis niin Mun silmät peittyy kyyneliin Aina kun mä häntä aattelen Niin sinisinä järven veet Ei ole koskaan loistaneet Kun loisti silmät Laura Häkkisen Stade sanoi "Lähdetään" Mä sanoin "Menkää, tänne jään" Ja istuin takas päähän laiturin "Mä en lähde minnekään Mul on juttu meneillään" No Stade sano "Mä poltan Camelin" Silloin vanha järkkäri Näki minun hätäni "Arvaan ketä ootat" alkoi hän Kylmä karsi ruumistain Kun kertomuksen kuulla sain Näin miehen kyyneliään pyyhkivän Oli siitä vuotta kymmenen Kun järveen kesken tanssien Hukkui nuori Laura Häkkinen Sen jälkeen joka juhannus Näin loppuu tämä kertomus Nähty oli loiste silmien Hän oli kaunis kaunis niin Mun silmät peittyy kyyneliin Aina kun mä häntä aattelen Niin sinisinä järven veet Ei ole koskaan loistaneet Kun loisti silmät Laura Häkkisen Hän oli kaunis kaunis niin Mun silmät peittyy kyyneliin Aina kun mä häntä aattelen Niin sinisinä järven veet Ei ole koskaan loistaneet Kun loisti silmät Laura Häkkisen