Rakkaus on ainoa mika jää - Ari Lavu

Hän uamukahvin vuoteeseen on tuonna rakkaallen Valo taittuu, ikkunasta, onnen hetkeen jokkaiseen Suap peiton alla, koko päevän tehhä taekojaan Ja tuntee, kun lumi peittää muaan Hän risti käet, kiänsi katseen hilijoo ylöspäin Ja kiitti miten onkaan suaanna rakkaotta näen Aena toevo kyllä paljon mutta saiki enemmän Vuaan ei yhtä tiennä hän Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Ei koskaan kysy suapuessaan luppoo katkeruus Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikkuisuus Kun lapsi pitkän päevän jäläkeen sylliin nukahtaa Tai pyytää kottiin palloomaan Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Niin uamu astu ikkunasta sissää huoneeseen Hän valavottuaan taetto vielä viestin kirjeeseen Pihamualla katon, miten kaonis voekaan olla muaa Vaekkei oo jumaloo Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois Nii pienen hetken rakkaaos on lumivalakonen On puhas niinku hanki helemikuisten uamujen Voe kumpa joskus kauemmin sen loesto kestee voes Vuan illan tullen katoaa, ja tummuu aena pois