Yks kaks Kaksi ensi askelta ja Kaadut, tulee mustelma Pieni on sun maailma Nouset Otat tukea sä karmista Ja varovasti askellat Pieni on sun maailma Pieni on sun maailma Joo maailma on Pieni vaan, on se pieni vaan Kyllä sä tulet vielä huomaamaan Että olennaiseen riittää tää Ei enempää Maailma on Pieni vaan, on se pieni vaan Kyllä sä tulet vielä huomaamaan Että olennaiseen riittää tää Ei enempää Yks kaks Ei se mulle riitä Tahdon mä elämältä enemmän Suuri on mun maailma Tai mä luulen niin Joskus vielä saavuttaisin kaiken Kunnes mä huomaisin taas valheen sen Et suuri on mun maailma Suuri on mun maailma Ei maailma on Pieni vaan, on se pieni vaan Kyllä sä tulet vielä huomaamaan Että olennaiseen riittää tää Ei enempää Maailma on Pieni vaan, on se pieni vaan Kyllä sä tulet vielä huomaamaan Että olennaiseen riittää tää Ei enempää Sillä olennaiseen riittää tää Yks kaks Turha on mun laskeakaan Aika tässä unohtuu Kun katson pientä maailmaas Naurat Sait aikaan kolme askelta ja Kätkyeeseen uinahdat Pieni on sun maailma Pieni on tää maailma Ja onnelle se on unelma Pieni maailma

Pidin siitä mistä kerroit, ihmisestä joka halusi muistoksi talon Pidän siitä miten kerrot asioita tunteita Pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin Sinä yllätät kaikki paitsi ne jotka tietää Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli Pieni ja hento ote - siinä kaikki Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään Pieni ja hento ote... Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla Miten kaikki voi olla valmista kun ei ole edes tehty mitään? Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa? Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla? Pieni ja hento ote... Valoa ja pimeää, ei siin ole mitään luonnotonta Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa En pidä siitä että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään Pieni ja hento ote...

Kun puhut rakkaudesta hiljaa kuiskaten Niin silloin läheisyytes tunnen lämpöisen Kuin maailman mä omistan Vain tämän tunteen löytää harva ihminen. Yö harsollaan tummuvan maan Saa purppuraan me kaksin vaan. Kun puhut hiljaa taivas sen vain kuulla saa, En tiedä maailmassa mitään kauniimpaa Kuin hetki tää, se mieleen jää Näin aivan hiljaa tahdon sua mä rakastaa. Yö harsollaan tummuvan maan Saa purppuraan me kaksin vaan. Kun hiljaa puhut taivas sen vain kuulla saa En tiedä maailmassa mitään kauniimpaa Kuin hetki tää, se mieleen jää Näin aivan hiljaa tahdon sua mä rakastaa.

Vie sävel muiston, niittyjen luo Niin palaa mieleen taas onnen aika tuo Taas puron muistan ja loisteen auringon Taas niitty vihrein mun mielessäni on Vei sinun luokses tie niin huoleton Pois on jo niityn vihreys kai Ei puro virtaa pois päivänvalo sai En enää koskaan kai löytää häntä voi Ken mulle kerran niin suuren ilon soi Yö niityt vihreimmät mustiksi loi On sadepilvet yllä niittyjen Ystävääni mistään kai löydä minä en Yön usvaan pois jo kaikki häviää Sydämeni lämmön talvi hyydyttää Jos on sydän lämmin rinnassa sun Niin ehkä kertoo se toiveistani mun Jos vielä muistaa voit niityn entisen Niin saavut jälleen kuin uni suloinen Taas kanssas alkaa mä saan rakkauden

Mä Kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran Ja rahaa on, takaan sen. Kun Kolmatta linjaa askelin käyn mä herran, Saa vanhat saatavat jokainen. Saa Oivan portsari lantin, Jonka velkaa jäin. Ja maksan kelloni pantin Kymppikäärölläin. Kun löydän Limperin Antin, Sille kädestäin Mä heitän - kuin luun femman näin. Kun Kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran, Saa vanhat saatavat jokainen. Mutta Kolmatta Linjaa takaisin kun kuljen, Niin tiedän, että en yhtä vain saa. Kun mä Kolmatta linjaa takaisin noin kuljen, Niin tiedän, nuoruutein jäänyt on taa. Voin itsetuntoa nostaa Shekkivihollain. Voin iskut ilkeät kostaa, Jotka kerran sain. Voin sylin lämpöä ostaa, Jos mä tahdon vain, Mut ostaa en voi nuoruuttain. Kun Kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran, Niin tiedän, yhtä en koskaan saa. On nuoruusaika tuo jäänyt taa. (Säv. Jackie Trent - Tony Hatch, san. Juha Vainio)