Hiljainen kylätie / Siks' oon mä suruinen / Minä soitan sulle illalla / Köyhä laulaja / Muista minua / Eron hetki on kaunis / Reppu ja reissumies / Laivat puuta, miehet rautaa / Pop-Non Stop - Paula Koivuniemi

Aiken sulle antaa tahtoisin Toisen kulta jos oot kuitenkin Veisin pois sun, ettei toiset nää Piiloon missään eivät tunteet jää Sä olet liian soma Jos oot toisen oma, mutta Kuitenkin, mä sulle kaiken antaa tahtoisin Sä olet mulle kaikkein arvokkain Mä ilon elämääni kauttas sain Katseestas luin merkin Ja käsi kaulaan kiertyi herkin Kun tuli syttyi ei se suostu heti sammumaan Kaiken sulle antaa tahtoisin Aivan niin myös tunnen tietenkin Liekkiin kosketus sun kuumaan saa En voi kestää enää kauempaa Voi oma pikku kulta Sinä isket minuun tulta Rakkahin, mä sulle kaiken antaa tahtoisin Sä olet mulle kaikkein arvokkain Mä ilon elämääni kauttas sain Kuulin kuiskauksen Ja tunsin lanteen painalluksen Kun tuli syttyi ei se sammu ehkä milloinkaan Sä otit sydämeni Annan toki viimeiseni Rakkahin, mä sulle kaiken antaa tahtoisin Sä olet mulle kaikkein arvokkain Mä ilon elämääni kauttas sain Kuulin kuiskauksen Ja tunsin lanteen painalluksen Kun tuli syttyi ei se sammu ehkä milloinkaan Sä otit sydämeni Annan toki viimeiseni Rakkahin, mä sulle kaiken antaa tahtoisin Sä olet mulle kaikkein arvokkain Mä ilon elämääni kauttas sain Kuulin kuiskauksen ... (fades away)

Tahdon sulle olla hyvin hellä Oisit mulle kukka kämmenellä Tuskaa sulle en vois ikinä mä tuottaa Tahdot mulle olla hyvin hellä Näin kun väität käsi sydämellä Täysin voinko silti sun sanomaasi luottaa Niin suloinen oot, sun vartalosi on niin uskomaton Jos sua koskea mä saan, mä sillon kauttaaltaan käyn vapisemaan Tahdot mulle olla hyvin hellä Näin kun väität käsi sydämellä Täysin voinko silti sun sanomaasi luottaa Tahdon sulle olla hyvin hellä Muuten en sua voisi käsitellä Kauas tahtoisin sut sylissäni kantaa Tahdon sulle olla myöskin hellä Jos voit muutakin kuin lähennellä Jos voit mulle yksin sydämesi antaa Niin suloinen oot, sun vartalosi on niin uskomaton Kun sua koskea mä saan, sä sillon kauttaaltaan käyt vapisemaan Tahdon sulle olla hyvin hellä silloin onni oisi ihmisellä Kaiken kun hän saa ja kaiken myöskin antaa X2

Pap pa dap pa dap pap paa... Taisi olla juuri teidän tyttärenne Jonka Kapteeni tuo äsken mukanansa vei Hänen käyntinsä on vanhemmille enne Että tytär pikkulapsi enää ole ei Vaan astuu lapsen kengistään Hän nyt nuoruuteensa Joka puhkee nupustansa Kukkaan herkimpää Pap pa dap pa dap pap paa... Ette varmaan edes oikein tajunneetkaan, Että vuodet lapsessanne paljon tehneet on Enää tarttua ei voikkaan lettinauhaan Hän ei ole enää pikkutyttö vallaton Vaan lähti mukaan Kapteenin Joka häntä ohjaa uuteen aikaan Kun hän kulkee epävarmoin askelin Pap pa dap pa dap pap paa... Hän nousi alukseen ja huomanneet te ette Kun hän jätti tutun huoneen Miksi vaikenette? Niin tyhjää nyt kai on, kun veikin aika voiton Traala laala laa... On kai vaikeaa Joskus ymmärtää Vanhempien maailmaa Turhan tärkeää Koska nuoruus kaipaa Uutta elämää Se on sillanpää Joka yhdistää Kuilun ikuisen Sukupolvien Pap pa dap pa dap pap paa...

Lapissa kaikki kukkii nopeasti Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin Tuon usein tuntenut oon raskahasti Kun katson kansan tämän vaiheisiin Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta Ja suuri surkastua alhaiseen Miks meillä niin on monta mielipuolta Miks vähän käyttäjiä kanteleen Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu Tai kesken toimiansa katkeaa Muualla tulta säihkyy harmaahapset Vanhoissa hehkuu hengen aurinko Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset Ja nuori mies on hautaan valmis jo Ja minä itse, miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden Miks seuraa käskyä en veren vietin Vaan kansain kohtaloita huokailen On vastaus vain yksi Lapin suvi Sit' aatellessa mieli apeutuu On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu Mut pitkä vain on talven valta Hetken tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken Ja jättävät jo jäisen Lapin maan Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän Te suuret aatteet, teitä tervehdän Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän Jos muutattekin maihin etelän Oi oppi ottakaatte joutsenista Ne lähtee syksyin, palaa keväisin On meidän rannoillamme rauhallista Ja turvaisa on rinne tunturin Havisten halki ilman lentäkäätte Tekoja luokaa, maita valaiskaa Mut talven poistuneen kun täältä näätte Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa

On aivan hiljaista, ei missään ovi käy. On sudenhetki tuttu tumma keskiöinen. Ei varjot liiku nyt, ei pilkahdusta näy. Ajatus kiertää niin etsien. On sulla puhenvuorosuuri hiljaisuus. Mä vielä vastausta odotan ja toivon. Pitääkö salaisuudet vielä päivän uus. Ajatus kiertää, yö musta on. Kuuleko yö, kuuleeko taivas, tähtivyö Miten sen vanhan laulun tahtiin sydän lyö? Sen vanhan laulun elämästä huolineen Ja murheineen todeksi teen. Kuuleko yö, kuuleko taivas, tähtivyö? On vielä toiveilla ja unelmilla työ. Kun varjon valonsäde ensimmäinen leikkaa On uusi aamu. On kohta ohi tuima tummuus yöllinen. On tullut tilaa taas, on tullut välimatkaa. Jäi soimaan pohjasävel toivon arkaillen. Ajatus kiertää - sut tavoittaa. Kuuleko yö, kuuleeko taivas, tähtivyö Miten sen vanhan laulun tahtiin sydän lyö? Sen vanhan laulun elämästä huolineen Ja murheineen todeksi teen. Kuuleko yö, kuuleko taivas, tähtivyö? On vielä toiveilla ja unelmilla työ. Kun varjon valonsäde ensimmäinen leikkaa On uusi aamu. Vain ohut savujuova yöstä jälkeen jää. Se kihartuu ja sitten notkeasti haihtuu. Vain nämä kädet, tämä sydän, tämä pää Sinua kiertää - saa jäädä muut. Kuuleko yö, kuuleko taivas, tähtivyö Kun uusi aamu jossain oven kiinni lyö Ja kohti valoa ja kohti uutta päivää Ajatus vie? Odotan niin! ...(x3)